Makia ja ystävät: Sacha Remling
Lyhyt historia
Olen keski-ikäinen, raitis, kasvissyöjä, kuollut, naimisissa oleva mies, jolla ei ole lapsia. Syntynyt Tukholmassa, varttunut Helsingissä, opiskellut Lontoossa ja asuu tällä hetkellä Placitasissa, NM:ssä, Yhdysvalloissa. Lyhyt työhistoriani on Psycho Skate, Jump Inn, MoonTV, Radio Helsinki, We Got Beef / Slussen / Bali Hai, Sister Bar ja nyt Holmes Pizza & Arcade. Olen ollut tekemisissä monien siistien kanssa ja joidenkin vähemmän siistien kanssa, kaikki on hyvin.
Kasvoi Helsingissä
Vaikutukset aikuisuuteen liittyivät enimmäkseen ääneen. Kuuntelin Elvistä lapsena, sitten valmistuin klassisemmalle rockille, sitten metallille, sitten punkille, hip hopille ja hardcorelle. Aloin käydä underground metallinäytöksissä vuonna 1987, lähinnä Lepakkossa ja nuorisokeskuksissa ympäri kaupunkia. Kun menin näyttelyihin tuossa iässä, tajusin, että valtavirran yhteiskunnan ulkopuolella on maailma. Luulen, että tämä yksittäinen oivallus muokkasi minua enemmän kuin mikään muu. En oikein sopinut kouluun, joten olin helpottunut pakenemaan tähän uuteen jännittävään maailmaan. Minä ja ystäväni loimme oman kohtauksen Psycho Skaten ympärille, perustimme yhtyeitä kuten Down My Throat ja teimme vain omia juttujamme. Helsinki oli hyvässä tai pahassa 90-luvulla aika väkivaltainen juhlakaupunki, joten enimmäkseen hengailimme baareissa keikkojen sijaan, luultavasti siksi menin myös ravintola-alalle. Hyvät ajat.
Streetwear
Streetwear minulle ovat t-paidat, hupparit, työvaatteet, lippalakit ja tennarit. Olen ollut pakkomielle suurimmasta osasta siitä teini-iästä lähtien. Olin täysin pakkomielle hardcore-t-paidoista, Championin käänteiskudoshuppareista ja Vans-kengistä 80-luvulla ja 90-luvun alussa. Muistan, että sain postissa Youth Of Today -paidan ja tuijotin sitä tuntikausia, se oli kuin jotain outoa maailmasta. Suuri osa toisen aallon hardcore-jutuista (paidat, lentolehtiset ja levynkannet) oli 10-15 vuotta edellä mitä kukaan muu teki. Siksi sitä juhlitaan ja jäljitellään tänäkin päivänä.
Pidin "katuvaatteista" enemmän, kun itse valitsit/ostit tavaroita, joita oli laajalti saatavilla ja teki niistä omasi. Dickies ja Doc Martens ovat hyviä esimerkkejä. Voit näyttää niitä käyttävältä kookilta tai saada ne toimimaan omalla tyylilläsi. Streetwear merkitsee minulle enemmän tyyliä kuin vain sinulle sanelevaa muotia. Early Beastie Boysilla oli upea tyyli, josta mielestäni myöhemmin tuli "katuvaatetus". Voimakkaasti hip hopista, luistelusta, NYHC:stä, käytettyjen vaatteiden ja koripallokenkien vaikutuksista. En vastusta sitä, miten asiat ovat nyt, mutta joskus en tunnista henkeä enää. Metsästän edelleen käytettyjä kauppoja, eBayta, Depopia ja ostan vanhoja bändipaitoja. Etsin aina seuraavaa asiaa ja inspiraatiota. Parin viime vuoden tyylikkäimpiin juttuihin on ehdottomasti vaikuttanut suuresti Grateful Dead -esitysten lotkulttuuri.
Punavuoren huput
Minulle se on perusta. Muutin sinne vuonna 1991. Asuimme äitini kanssa Iso Roba 33:ssa. Minulle se tulee aina olemaan kaupungin siistein osa. Se oli lian halpa ja täydellinen sekoitus Eiraa ja Kalliota. Pidin siitä, kuinka se oli tämä vanha kantakaupungin ghetto ja kuinka monet yritykset ja baarit olivat jotenkin karkeita. Siellä työskentelin Jump Innissä, MoonTV:ssä ja Radio Helsingissä. Sieltä aloitimme We Got Beef, Slussen ja Bali Hai. Siellä perustimme jääkiekkoseuramme EHK:n. Olin siellä 24/7 20 vuotta ja asuin Uudenmaankadulla yli 10 vuotta ja rakastin sitä. Joskus unissani olen vielä lapsi töissä Psycho Skatella ja käyn ulos juomassa Punavuoressa ja joudun pulaan.
Legendaariset Helsingin baarit: Jump Inn & WGB
Jump Inn oli aiemmin tämä reikä seinäpalkissa Kasarmikadulla. Tutustuin omistajiin OG Ivaniin ja OG Douglasiin, kun olin vielä töissä Psycho Skatella. He puhuivat suuremman baarin avaamisesta Fredalle, mutta he eivät oikein tienneet mihin suuntaan sen kanssa edetä, mitä tulee sisustukseen, tunnelmaan ja musiikkiin. Tuolloin Psycho Skate -paikalliset ja muut luistelijaryhmät valtasivat viikonloppuisin kaupungin baareja. Monta kertaa tuli tappeluita ja meidät kiellettiin, koska olimme niin käsistä. Tajusin, että tämä uusi Jump Inn voisi olla meille leikkipaikka ja turvasatama. Kerroin Ivanille ja Douglasille, että minulla on idea ja että voisin auttaa heitä vakiinnuttamaan, jos he antaisivat minun soittaa paikalle ja työskennellä siellä. Sain Tolinin tekemään sisustuksen ja saimme joukon sairaita DJ:itä isännöimään iltoja. Palkkasin myös hardcore-lapsia turvaamaan ovella. Sieltä se lumipallo tuli ja siitä tuli kaupungin ensimmäinen luistelijabaari. Se oli hienoa aikaa.
Vuonna 1997 muutin Lontooseen ja he jatkoivat matkaansa ilman minua. Vuonna 2001 Jump Inn muutti nurkan taakse Iso Robaan, ja vuonna 2003 he olivat törmänneet ongelmiin, ja Antti, Kössi ja minä päädyimme ostamaan sen. We Got Beef oli siistein asia koskaan. Se rakensi ja laajensi olemassa olevaa asiakaskuntaa ja yhteisöä. Minusta se oli pitkään yksi maailman parhaista baareista. Ja voin sanoa sen, koska henkilökunta ja asiakaskunta tekivät sen niin. Sillä ei ole mitään tekemistä minun kanssani. Olen törmännyt ihmisiin kaikkialla maailmassa, jotka ovat olleet siellä, ja se jätti heihin pysyvän vaikutuksen. Se päättyi happamaan säveleen, mutta olen silti erittäin onnellinen ja ylpeä siitä, mitä teimme siellä lähes 15 vuoden ajan.
Uusi elämä Albuquerquessa, New Mexicossa
Minä ja vaimoni rakastimme matkustamista Yhdysvalloissa. Pidimme siitä niin paljon, että aloimme leikkiä ajatuksella muuttaa tänne. Vaimoni Valpuri Remling on litografiapainomestari. Hän suoritti osan opinnoistaan Albuquerquessa ja hänelle tarjottiin viileää työpaikkaa alma materissaan, Tamarind Institutessa. En ollut koskaan ollut täällä ennen, mutta hyppäsimme siihen ja jätimme kaiken taakseen 3 kuukaudessa. Aika hätiköity päätös, mutta joskus sitä täytyy hieman ravistaa.
Olemme olleet täällä nyt 5 vuotta. Siitä lähtien, kun muutimme pois ABQ:sta pieneen kylään 25 mailia pohjoiseen nimeltä Placitas, olen todella rakastunut New Mexicoon. Ensimmäiset vuodet täällä olivat aika rankkoja, ja minun oli vaikea löytää suuntaa. Albuquerque on 100 % helsinkiläisen elämän vastakohta. Vitun kuuma, likaa huono, korkealla ja vain outo. Ensimmäinen vuosi oli minulle melko raskas, minulla ei ollut työlupaa ja se oli vähän sekaisin. Sitten se alkoi hitaasti kääntyä. Sain rakennusalan työpaikan, joka oli aika siistiä, opin laatoittamaan ja sain maistaa työssäkäyvän miehen elämästä. Sanon aina ihmisille, jotka muuttavat uusiin kaupunkeihin/maihin, että he hankkivat töitä baarista, se on paras tapa saada ystäviä ja päästä eteenpäin. Tyypillistä minulle, että kesti kaksi vuotta noudattaa omia neuvojani. Sain työpaikan kimppuun kaupungin tyylikkäimmässä baarissa, Sister Barissa. Työskentelin siellä pari vuotta ja myös viileässä panimossa. Pikkuhiljaa aloin ymmärtämään tunnelmaa paremmin ja nauttimaan siitä.
Olen nyt avaamassa pizzeriaa/baaria/pelihallia nimeltä "Holmes" Sisterin luona tapaamieni ihmisten kanssa, joten olen aika innostunut siitä. Ostimme kauniin talon vuoristosta ja rehellisesti sanottuna voisin todennäköisesti viettää loppuelämäni täällä onnellisena. Elämänvauhti on hidasta, eläimiä ympärillä ja henkeäsalpaavat näkymät. Elämä on täällä niin kaunista, joinakin päivinä luulen olevani unta.
WGB-tavaraa
WGB-tuotteita olen tehnyt vuodesta 2004 lähtien. Kun muutimme tänne, nostin sen vain seuraavalle tasolle. Vaimoni opetti minulle ystävällisesti silkkipainatusta, ja minä vain juoksin sen kanssa. Pari vuotta sitten aloitin myös solmioiden värjäyksen ja se on helposti suosikkini tällä hetkellä. Vaatteet ovat aika pitkälti juhlaa baarille, helsinkiläiselle elämälle, asiakkaille ja siellä viettämillemme mahtaville hetkille. Olin jotenkin hämmästynyt, kun tajusin, kuinka monet ihmiset lyövät minua heidän puolestaan. Monet nuoremmat asiakkaat eivät ole koskaan edes käyneet baarissa! Se resonoi selvästi paljon laajemmalle yleisölle kuin aluksi luulin. Olen aika nirso tekemilleni asioille. En halua julkaista mitään, minkä kanssa en ole 100. Siksi olen erityisen nöyrä ja imarreltu, kun ihmiset ottavat sen vastaan ja haluavat tukea minua. Suunnitelmani on tehdä sen kanssa niin paljon kuin pystyn. Haluan työskennellä mahdollisimman monen yrityksen ja yksityishenkilön kanssa. Minulle se on todella rakkauden työtä.
Viimeinen sana
Minä rakastan sinua. Harkitse vegaani/kasvisruokavaliota. Harkitse alkoholitonta ja huumeetonta elämää. Ole hyvä ja mene rauhallisesti itsellesi. Pyri aina olemaan ystävällinen. Se on rankkaa, mutta palkitsevaa. Nämä eivät ole valinnaisia. Kuuntele Grateful Deadiä joka päivä. Harjaa hampaasi.
Kuvat Sacha Remling
