Makia & Friends: Kimmo Syväri
Alkaa
Aloitin valokuvaamisen harrastuksena 13-vuotiaana. Samana vuonna tapasin Jonin. Taisi olla vuosi 1991. Veljesten Hyppösen kellarissa oli pimiö. Vietimme siellä paljon aikaa. Myöhemmin Timo perusti Numero-skeittilehden, ja sitten he perustivat Pelagon. Mikko työskenteli myös Makian graafisena suunnittelijana alussa ennen Jarno Luotosta. Meillä oli tapana mennä bussilla numero 339 Serenan hiihtokeskukseen koulun jälkeen. Monet sinne menneistä ihmisistä olivat tulossa ammattilaislumilautailijoiksi. En ollut yksi heistä. Joni jätti koulun väliin mennäkseen ratsastamaan, ja kun kerroin hänelle, että hän oli tyhmä, hän kertoi minulle, että hän aikoi ansaita elantonsa lumilautailulla. Jo nuorena en uskonut, että se oli kovin viisas teko. Pian minulle kävi selväksi, että haluan valokuvauksen ammattini. Pidin piirtämisestä, mutta olin liian hektinen istuakseni kynän ja paperin kanssa pitkiä aikoja. Valokuvaus oli loistava valinta jollekin, joka pitää visuaalisista asioista, mutta jolla ei ole tarpeeksi keskittymiskykyä kehittää taitoa piirtämiseen.
Luulen, että minun piti aloittaa valokuvaaminen erittäin mielenkiintoiseen aikaan. Digikameroita ei vielä ollut. Tutustuin Photoshop 3:een vuonna 1996. Internet oli nuori ja koskematon. Ei ollut sosiaalista mediaa. On todella mielenkiintoista ajatella sitä aikaa taaksepäin. Olen erittäin iloinen, että sain kokea osan työelämästäni siinä tilassa.
Perustin ensimmäisen yritykseni vuonna 2001. Tein graafista suunnittelua neljä vuotta, mutta päätin sitten palata valokuvauksen pariin. Perustin ensimmäisen tuotantoyhtiöni vuonna 2008 Lauri Ferrerin (nyt DDB Helsinki johtaja) kanssa. Yrityksen perustaminen on erittäin hankalaa liiketoimintaa, ja ainakin minun tapauksessani siihen liittyi paljon yritystä ja erehdystä. Toinen yritys oli Kirsi Pärnin kanssa (Nyt ohjaa ja ohjaa Left & Right). Vasta kolmannella yrittämälläni vuonna 2013 Tuukka Kosken ja Osmo Puuperän kanssa, kun aloitimme Koski Syvärin, se tuntui kodilta. Luulen, että suurin syy siihen, miksi Koski Syväri tuntui oikealta, oli kaksi aikaisempaa epäonnistunutta yritystäni.
Valon vetäminen ympäri maailmaa Makialle
Makia oli tavallaan Hampurini valokuvaajana, kuten Beatlesiin viitaten. Alussa ei ollut paljon. Jesse suunnitteli ensimmäisiä vaatteita Punavuoren kellarissa. Ivar ja Jussi olivat paenneet maasta, ja Joni lypsäsi viimeisiä hetkiään lumilautailijana. Sekä minulla että Jessellä oli huono luotto verovelan takia. Yrityksellä oli hyvin vähän toivoa. Itse asiassa ei ollut toivoa. Luulen, että Jesse teki sen vain, koska hän piti siitä. Muuten siinä ei olisi ollut mitään järkeä.
Etsin mielenkiintoista tekemistä ja kuvausta, ja Jesse sattui olemaan siellä kellarissa tavaransa kanssa. Toisaalta hän yritti myös perustaa toista vaatemerkkiä nimeltä Franz Emil. Kerran pakkasimme Franz Emil -kokoelman autoon ja ajoimme mallin kanssa 1600 km Nordkappiin valokuvaukseen. Jesse pelkäsi, että kuljettaja nukahtaa rattiin, joten hän vaati ajamaan koko matkan. Pelkäsin, että Jesse nukahtaa, joten istuin hänen viereensä ja valvoin. Pysähdyimme vain bensaa varten. Kun saavuimme paikalle, kävi ilmi, että malli, Kökö-nimisen ystävän ystävä, oli pelannut jalkapalloa ja hänellä oli epätavallisen suuret reisilihakset. Kaikki housut olivat liian pieniä hänelle.
Tilasin myös Jesseltä satunnaisia asioita sivuprojekteiksi tuolloin. Hän teki minulle todella kivan talvitakin vanhoista ruotsalaisista sotilastakkivuorista. Vuoraukset olivat paksuja lampaannahkoja. Se oli todella kova materiaali työskennellä. Jesse vihasi sitä. Myöhemmin junkie murtautui kellariini Kalliossa ja varasti takin. Jesse teki myös hiiren maskottipuvun asiakasprojektiini.
Kuvasimme alussa Makialle melko suunnattomia juttuja. Muutaman vuoden kuluttua Jarno, Totti ja Seba tulivat paikalle. Minun piti päättää, jatkanko. Minulle oli selvää, että jos tein niin, minun oli nostettava valokuvauksen rimaa paljon, tai se olisi ajanhukkaa. Se ei ollut muotivalokuvausta, koska en nähnyt itseäni muotivalokuvaajana.
Muistan ensimmäisen "uuden" Makia Imagen, jonka tein tämän päätöksen jälkeen. Siinä oli Billy-niminen kaveri, joka sytytti savukkeen. Muistan retusoivani kuvaa 16 tuntia. Uudet otokset sisälsivät 6 salamavalon valokokoonpanon. Lopulta siitä tuli brändin tunnustyyli useiden vuosien ajan, ja minä ja Totti päädyimme raahaamaan valoa ympäri maailmaa kahden miehen kuvastotyöryhmämme kanssa. Tuohon aikaan ei ollut paristokäyttöisiä studiosalamaa, joten jouduimme käyttämään kaapeleita ja generaattoria.
Päädyin lopulta kehittämään sarjaa kuudesta valosta kahteen, kun United Airlines menetti yhden valokoteloista matkalla Alaskaan. Sen jälkeen oli helpompaa, mutta generaattori oli silti mukana.
Vahvan visuaalisen identiteetin merkitys?
Tämä on hieno kysymys! Luulen, että ihmisten käsitykset siitä, kuinka tehdä loistavaa brändäystä, vaihtelevat paljon. Mutta uskon, että uskollisuus on yksi avainasia. Katson sitä näin. Ajattele brändiä lapsena. Brändistä vastaava henkilö on yksi vanhemmista. Toisen puoliskon emopuolen muodostavat kaikki brändistä huolehtivat ihmiset: strategit, ohjaajat, luovat ja valokuvaajat. Nykyisillä markkinoilla on turvallista sanoa, että useimmat ihmiset eivät aina edes tiedä, kuka toinen vanhempi on. He kohtelevat tekijöiden joukkoa parhaimmillaan kuin tindertreffejä. Minusta tämä on hyvin outoa, koska nämä ihmiset muodostavat brändisi äänen. Missä tahansa tuotteessa tai palvelussa brändin lähettämät viestit muodostavat yli 90 % ihmisten käsityksestä brändistä.
Tämän satunnaisuuden ja sitoutumisen puutteen vuoksi on erittäin vaikea saada ihmiset todella välittämään brändistä. Onneksi on muutamia poikkeuksia. Meillä on erittäin pitkäaikaisia suhteita joidenkin asiakkaiden kanssa. Työ perustuu luottamukseen ja molemminpuoliseen kiinnostukseen saada työ erottumaan joukosta.
Se liittyy myös paljon editointiin. Monet ihmiset näyttävät uskovan, että niin kauan kuin sanot jotain, saat tuloksia. Nykyään kasvavan melun aikakaudella asia on itse asiassa päinvastoin. On parempi olla hiljaa, kunnes sinulla on jotain sanottavaa sen sijaan, että tukahduttaisit ihmisten pään tilalle lisää melua. On erittäin tärkeää olla selkeä ja johdonmukainen. Se auttaa paljon, jos et vaihda tekijöitä kuten alusvaatteita, vaan arvostat heidän tekemäänsä työtä.
Sitten on myös kysymys eleganssista ja symmetriasta: Sinun tulisi antaa yleisön mielikuvituksen osallistua brändisi rakentamiseen. Teet yhden osan, ja heidän mielikuvituksensa täyttää aukot. Se on erittäin palkitsevaa heidän aivoilleen. Älä selitä brändiäsi liikaa, vaan pidä aina mystiikan ja yllätyksen elementti paikallaan. Tämä tekee sinusta vähemmän tylsää. Hyödynnä ja hyväksy myös puutteet… (Älä halua liikaa selittää viimeistä osaa.
Joka tapauksessa: mielestäni Makia on tehnyt hienoa työtä uskollisuudella. Ensin oli Juha Mustonen pari kuvaa, sitten minä ja Osmo Puuperä noin kahdeksan vuotta, ja nyt Mikko Ryhänen on maalannut kuvaa viimeiset kuusi vuotta. Kaikki omalla tyylillään. Mielestäni Mikko on tehnyt hienoa työtä, mutta niin ovat mielestäni myös kaikki Makiassa, kun ei ole vaihtanut häntä satunnaiseen sisäänkäyntiin.
Koski Syväri toimisto
Koski Syväri on vankka tuotantoyhtiö. Meillä on 100% toimitusprosentti. Pyrimme parempaan. Tuotannon idea on tehdä asiat paremmin. Tuotannon arvon nostamiseksi.
Tuotannossa tarkoitan tätä: Huomio on lihas. Kuten lihas, se väsyy. Kun työskentelet ryhmässä ja jokaiseen rooliin on omistautunut ihmisiä, lopputulos on parempi. Se on myös luottamuskysymys. Tuottajat ovat yleensä parempia ylläpitämään järjestystä ja luotettavuutta kuin luovat ihmiset ja päinvastoin. Tämä saattaa kuulostaa insinöörille tai lääkärille järjettömältä, mutta luovalla alalla tämä ei ole itsestäänselvyys. Olen nähnyt ihmisten rokkaavan otuksiin humalassa tai eivät ilmesty ollenkaan. Tai sitten heillä on käytöstä poistetut varusteet Alepa-muovipussissa.
Kun aloitimme, tämän tekeminen valokuvauksessa oli uutta. Elokuvatuotannot ovat olleet ryhmätyötä pitkään, mutta valokuvaajat työskentelevät usein yksin. Nyt teemme sekä elokuvaa että edelleen noin 50/50-jaossa ja myös usein viljelemme tai luomme tekemiemme asioiden ydinkonsepteja.
Kaukana mennään
Vietin vuoden Renossa, NV:ssä vaihto-opiskelijana vuonna 1995. Sitten vuonna 2000 palasin takaisin ja vaelsin Pacific Crest Trailin Meksikosta Kanadaan JB Bennan kanssa. Sitten vuonna 2001 ajoimme polkupyörillä San Franciscosta New Yorkiin David Ellitotin kanssa.
Ultraetäisyysmatkailu on loistava perusta yrittäjänä. Heillä on paljon yhteistä. Jotta se onnistuisi, sinun on löydettävä syy nykyhetkestä. Jos olet mukana ulkoisista syistä, kuten tunnustuksesta tai rahasta, se ei toimi. Lopussa ei ole palkintoa. Ainoa läsnäolo on matkan tarjoama nautinto ja muutos.
Yrittäjänä uskon, että suurimman osan ajasta epäonnistut. Epäonnistut ihmisten, prosessien ja rahan kanssa. Se on okei. Se tulee pakkauksen mukana, eikä sitä pidä nähdä epäonnistumisena.
Kiitos
Joo. Kiitos! Kaikki ympärilläni ja Koski Syväri. Ilman teitä ei olisi mitään! Kiitos Makialle yhteisistä vuosista. Kiitos, että pysyt utelias. Kiitos, Alexander Sneen, että olet rehellisin ja suoraviivaisin ystävä, joka huudat aina paskapuhettani, kun näet sen. Se on harvinainen ominaisuus ja minun tapauksessani pelastusköysi! Kiitos myös siitä, että olet uskollisin ammatillinen kumppani. Kiitos Mikko Koskinen Kyrö Distillery Companysta, Janne Kaitala ja kaikki Werkligissä. Reino Tikkanen Hasan & Partnersilla, toivottavasti päästään joskus jatkossakin tekemään yhteistyötä! Jaakko Veijola, Anu Igoni ja Erkki Iszarra ensimmäisistä ammattimaalauksistani!
Kaikki alihankkijamme ja yhteistyökumppanimme! Ilman teitä ei olisi teollisuutta. Kaikki kilpailumme: Nosta tasoasi ja yritä kovemmin. Teemme sen myös! Näytä intohimo. Yritetään yhdessä luoda alalle vetovoima nuorten kiinnostukselle ja osallistumiselle. Yhdessä voimme toivottavasti tehdä tästä enemmän kuin harrastuksen useammalle ihmiselle. Kiitos kaikille, jotka panostavat laatumarkkinointiin ja tarinankerrontaan. Se on hyvin käytettyä rahaa. Ilman panostasi tällä alalla ei ole tulevaisuutta, eikä todennäköisesti myöskään sinun brändilläsi.
Ja jos teet tarjouksen jostain syystä, kun luet ehdotuksia, mieti tätä: ketä minä sponsoroin, mitä he edustavat ja millaista huomista he suunnittelevat?
Kimmo Syväri kuvannut Riku Pihlanto.
