Makia ja ystävät: Joonas Jansson

Kerro itsestäsi lyhyesti.

Nimeni on Joonas Jansson. Olen kuvittaja/suunnittelija/taiteellinen johtaja/taiteilija/ luova/mitä tahansa. Tällä hetkellä asun Helsingissä, missä johdan omaa oneman-studiotani keskittyen graafiseen suunnitteluun ja kuvitukseen. Työskentelen myös luovassa toimistossa taidejohtajana.

Mikä johti sinut urapolullesi?

Tunnen, että entiset harrastukseni rullalautailu ja lumilautailu toivat minut siihen, missä olen tällä hetkellä. Luulen, että monet graafisen suunnittelun ja kuvataiteen ammattilaiset tulevat skeitti- ja lumilautailumaailmasta, jossa lautagrafiikka, tarrat, painetut t-paidat, lehdet, valokuvaus ja videoosat ovat iso osa peliä. Urapolkuni alkoi 5. luokalla, kun olimme nuoria luistinrottia uppoutumassa kaikkeen visuaaliseen kulttuuriin, joka silloin ympäröi näyttämöä. Painoimme omia tarrojamme ja suunnittelimme omia xerox-sinejä. Joka kesän lopussa editoimme lyhyen videon kaikista tuon vuoden aikana kuvaamistamme rullalautailujutuista. Sama juttu lumilautailun kanssa jokaisen talvikauden lopussa. Olin yleensä se, joka teki kaikki grafiikat ja logot noille videoille. Opiskelupaikkaa valittaessa jouduin valitsemaan valokuvauksen, videon tai graafisen suunnittelun välillä. Ajattelin, että graafinen suunnittelu oli se polku, joka mahdollisti monipuolisimmat työskentelytavat luovilla aloilla. Joten se oli suunta, jonka valitsin ja nyt olen tässä.

Kerro meille taiteestasi.

Olipa kyseessä henkilökohtainen tai kaupallinen työ, yritän ainakin keksiä työtä, jonka takana voin ylpeänä seistä visuaalisesti ja käsitteellisesti. Yritän aina tehdä töitä, joita käyttäisin itsekin tai ripustaisin seinälle tai ainakin huomaan. Joskus tämä ideologia toimii paremmin kuin toisinaan, mutta se on ainakin minulle hyvä ohje, kun tavoitteena on tehdä hyvää työtä. Tietokoneiden käyttäminen luomiseen on kuluttanut liikaa aikaani viime aikoina, joten aina kun voin, yritän luoda jotain käsin. Olipa kyseessä luonnostelu tai maalaus tai kuvitettujen teosten tosielämän toteutusten rakentaminen, jotka sitten valokuvataan ja tuodaan takaisin digitaaliseen maailmaan, käsin tekeminen antaa teokselle tiettyä aitoutta ja luonnetta, jota olisi vaikea saavuttaa pelkällä digitaalisella työskentelyllä.

Miten kuvailisit tyyliäsi?

Tämä saattaa olla hieman tylsä ​​vastaus, mutta mielestäni tyylini on melko mukautuva ja siksi on vaikea kuvailla, mitä se tarkalleen on. Aiemmin urallani stressasin löytääkseni hyvin erityistä ja kapeaa visuaalista kieltäni ja sitten pysyä siinä koko loppuelämäni. Nykyään tunnen itseni hieman vähemmän kahleeksi kaikista näistä itse tehdyistä säännöistä ja sallin itseni vapaasti kokeilla satunnaisempia juttuja ja tutkia erilaisia ​​tyylejä ja tekniikoita. Yksi hyvä ohje, jonka yritän pitää mielessä, on yrittää aina pitää kiinni amatöörimielestä! Tämä tarkoittaa, että kun aloitat jotain uutta, olet yleensä melko vapaasti tutkimassa ja kokeilemassa kaikkea mahdollista vain oppiaksesi. Amatööriajattelulla sinua eivät todellakaan rajoita kaikki kirjoittamattomat säännöt, tyylirajoitukset ja henkilökohtaiset maksimit. Se on tapa pitää mielesi avoimena ja työsi raikkaana ja hauskana. Ehkä joskus kehitän tyylin, josta haluan pitää kiinni loppuelämäni, mutta siihen asti kokeilen mielelläni monia erilaisia ​​tyylejä ja tekniikoita.

Miten pukeudut, mikä on suhteesi muotiin ja arkivaatteisiin?

Luulen, että tyylini toistaa edelleen enimmäkseen rullalautailupäiviäni. Joskus se on hyvin yksinkertaista; denim, hupparit, ylisuuret villapaidat ja rennot istuimet sekoitettuna hieman stereotyyppisiin designmaailman kliseisiin. Joskus kaikki on mustaa, joskus sekoita ja yhdistele mitä tahansa värejä, jotka löydän. Viime aikoina olen huomannut, että töissäni käyttämäni väripaletit ovat vaikuttaneet yhä enemmän vaatekaappini palettiin ja päinvastoin. Olen tehnyt erittäin huonoja muotivalintoja aiemmin, joten nykyään yritän parhaani mukaan välttää hyppäämästä mihinkään muodin kelkkaan, jota ei oikeastaan ​​ole tarkoitettu minulle. Lapsena minulla oli tapana sanoa "muoti funktion päälle", mikä tarkoitti talven jäätymistä jäätyneillä varpailla, ihoa myöten kastuneilla sukilla ja useilla auringonpolttamilla läpi kesän. Nykyään olen erittäin innostunut, jos löydän hyvän näköisiä gore-tex-kenkiä tai kivan sadetakin, jota voin käyttää kaupungissa. Ostin viime kesänä myös oman purjeveneen, joten nyt yritän pukea osaa kompensoidakseni taidon puutetta.

Millaista oli työskennellä Makian kanssa?

Rakastan työskentelyä Makian kanssa! Kaikille suunnittelijoille, taiteilijoille tai luoville ihmisille palkitsevimpia ovat projektit, joissa jokainen mukana oleva on oman pelinsä huipulla tuoden mukanaan sen, mitä osaa parhaiten, ja luottaa siihen, että muut tekevät samoin. Tältä minusta on tuntunut työskennellessäni makialaisten kanssa. Super mukavia ihmisiä, jotka tietävät mitä tekevät parhaiten työskennelläkseen. Kaiken kaikkiaan mielestäni täysi luottamus ja keskinäinen kunnioitus ovat olennaisia ​​asioita missä tahansa luovassa projektissa. Sellainen ympäristö on aina hedelmällisin maaperä niille projekteille, joiden parissa on hauskinta työskennellä ja yleensä silloin myös lopputulos on aika kiva. Tsemppiä, Makia kurkistaa!

Mitkä ovat tulevaisuuden suunnitelmasi?

Toivottavasti tänä vuonna tulee paljon mukavia projekteja. Niin kornolta kuin se kuulostaakin, mutta rakastan todella työskennellä ja luoda ja tehdä hyvää inspiroivien ihmisten kanssa! Pidetään myös peukkuja, että kaikki viime aikoina maailmassa tapahtunut hulluus laantuisi, jotta saisimme kaikki uuden alun uudelle Roarin' 20s -luvulle!

Vapaa sana.

Jusqu'ici tu va bien.